Imeyttäminen on ensisijainen hulevesien hallinnan toimenpide hulevesien muodostumisen ehkäisemisen jälkeen. Tehokas imeyttäminen edellyttää maaperältä vähintään kohtalaista vedenläpäisevyyttä. Heikommin vettäläpäisevässä maaperässä rakenteen pohjalle voidaan asentaa salaojitus, jolloin rakenne toimii pääasiassa vettä suodattavana ja viivyttävänä rakenteena.
Imeytysmenetelmiin tulee liittää esikäsittely kiintoaineen pidättämiseksi, jotta varsinainen imeytysrakenne ei tukkeudu. Imeytysrakenteiden sijoittelussa tulee huomioida muun muassa maastonmuodot ja maaperä, jotta imeytyksellä ei aiheuteta kosteushaittaa ympäröiville rakennuksille ja rakenteille.
Vasemmalla Meiramitien suodattava painanne kadun välikaistalla ja oikealla Koisotien lumenvastaaottopaikan biosuodatusallas. (Kuvat: FCG)
Imeytysrakenteita ovat kivipesät, imeytyskaivannot, imeytyspainanteet, imeytyskaivot, sorasaarrot, maanalaiset imeytyskentät ja tehdasvalmisteiset järjestelmät.
Imeytyskaivannot ovat kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla, kuten karkealla kiviaineksella. Kaivantoon ohjattu hulevesi varastoituu täytemateriaalin huokostilaan ja imeytyy hiljalleen ympäröivään maaperään. Avoin imeytyskaivanto on pinnaltaan avoin, jolloin hulevedet johdetaan siihen pintavaluntana. Avoin imeytyskaivanto soveltuu sekä pienten kohteiden että laajahkon alueen keskitetyksi imeytysmenetelmäksi. Avoin imeytyskaivanto on varustettava esikäsittelyllä, kuten tasausaltaalla, pintavalutuskaistalla tai muulla esikäsittelyllä, jolla ehkäistään kiintoaineksen kulkeutuminen kaivantoon ja kaivannon tukkeutuminen.
Imeytyskaivannot sopivat hyvin osaksi hulevesien pintajohtamista, jolloin ne kytkeytyvät ojien ja painanteiden kautta muihin käsittelymenetelmiin. Imeytyskaivannoilla tulee aina olla maanpäällinen ylivuotoreitti mitoituksen ylittävän tai talviaikaisen hulevesivirtaaman hallittua johtamista varten. Maanalainen hulevesien imeytysrakenne voidaan toteuttaa esim. pysäköintialueen alle. Täytemateriaalina voidaan käyttää myös esimerkiksi muovikennostoja. Imeytyskaivannon tulee sijaita pohjaveden pinnan yläpuolella. Pohjavesialueella tulee arvioida pohjavesisuojauksen tarve, jolloin imeytyksen sijaan käytetään suodatusrakennetta.
Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet voivat lammikoitua, ja joista vesi imeytyy maaperään. Merkittävä osa niiden toimintaa on hulevesien suodattaminen.
Suodattavat rakenteet toimivat sekä kasvillisuuden että rakennekerrosten avulla hulevesiä puhdistavina rakenteina. Rakenne vaihtelee ympäröivän maaperän ja ympäristöolosuhteiden mukaan. Viivytystilavuuden tulisi tyhjentyä viimeistään vuorokauden kuluttua täyttymisestään. Heikosti läpäisevään maaperään rakennettaessa voidaan tehdä massanvaihto, lisäksi järjestelmä varustetaan salaojituksella. Kasvukerroksen alle rakennetaan suodatinkerros karkeasta kiviaineksesta. Rakennekerrokset eristetään ympäröivästä maaperästä suodatinkankaalla tai siirtymäkerroksella.
Vasemmalla periaatekuva Tikkurilantien suodattavasta rakenteesta. Oikealla Elmon urheilupuiston paikoitusalueen imeyttävä ja suodattava viherpainanne (Kuvat: FCG).
Vantaan kaupungin ohjeet ja periaatteet
- Vantaan katutila, mitoitus ja laatu. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2011.
- Vantaan kaupungin hulevesien hallinnan toimintamalli. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2014.
- Hulevesiohjelma. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2009.
- Rakennettavien alueiden hulevedet ja kattokasvillisuus. Vantaan kaupunki, 2014.
- Vantaan kaupunkitilaohje:
Lähteet ja lisätiedot
- Hulevesiopas. Kuntaliitto, 2012.
- InfraRYL 14330. Avo-ojat ja -uomat. Rakennustieto Oy.
- Kuivatuksen suunnitteluohjeet. Tiehallinto, 1993.
- Lehikoinen, E. 2015. Kadun vastavalmistuneiden huleveden biosuodatusalueiden toimivuus Vantaalla. Aalto-yliopisto. Diplomityö on luettavissa osoitteessa aaltodoc.aalto.fi.
- Luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteet (Sy631). Suomen ympäristökeskus, 2003.
- Maankuivatuksen ja -kastelun suunnittelu. Suomen ympäristökeskus, 2007.
- Virtavesien kunnostuksen periaatteet (Sy737). Suomen ympäristökeskus, 2004.
