Rakennetut uomat voivat olla esimerkiksi luonnonmukaisia avouomia ja ojia tai rakennettuja kanavia ja kouruja. Rakennetut luonnonmukaiset uomat tulisi yleensä toteuttaa linjaukseltaan mutkittelevina ja niihin voi liittyä levennyksiä, lampia, altaita (katso Viivytysrakenteet), tulvatasanteita sekä rakennettuja kosteikkoja ja runsasta kasvillisuutta. Alivirtaamauoman toteuttaminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Alivirtaamauoma parantaa mahdollisuuksia vedestä riippuvaisten eliöiden säilymiseen uomassa myös kuivana aikana. Rakennetuissa uomissa voidaan käyttää kiveyksiä tai muita luiskaverhouksia, kuten kasvatettuja vesikasvillisuusmattoja tai -rullia.
Lähtökohtaisesti luonnontilaisia noroja ja puroja ei tule muokata. Mikäli joudutaan muokkaamaan puroa, tulee selvittää vesilain mukaisen luvan tarve hyvissä ajoin ennen rakennustyöhön ryhtymistä. Uoman rakenteessa tulee ottaa huomioon pituuskaltevuus ja sen asettamat vaatimukset. Koska virtaamat voivat olla suuria, tulee myös eroosiosuojaukseen esimerkiksi kiveämällä tai tätä tarkoitusta varten suunnitelluilla kasvillisuusrakenteilla kiinnittää huomiota. Jyrkissä maastonkohdissa voidaan käyttää esim. pohjapatoja, -kynnyksiä tai luonnonkiviä (halkaisijaltaan 200—1000 mm) virtaaman tasaamiseksi. Kanavien ja pohjapatojen suunnittelussa täytyy ottaa huomioon kalojen kulkumahdollisuudet.
Osumapuistossa vesiä johdetaan kapean betonikourun kautta altaasta toiseen. (Kuvat: FCG; Vantaan kaupunki)
Kouruilla tai sadevesikouruilla tarkoitetaan pintavesien johtamiseen käytettäviä betonisia, metallisia tai kivistä valmistettuja matalia ja kapeita painanteita. Kouruja käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä. Sovelluskohteita ovat esimerkiksi kiinteistön kattovesien tai pysäköintialueen hulevesien johtaminen istutusalueille imeytettäväksi tai viivytettäväksi. Tyypillisiä rakennustuotteita ovat kapeat, pyöreäpohjaiset betonikourut. Ne voidaan varustaa myös ritiläkansilla, jolloin kourun yläpinnasta tulee tasainen. Ritiläkannellisia kouruja kutsutaan linjakuivatuskouruiksi. Yleisiä rakennustuotteita ovat myös leveämmät, loivapiirteiset kourulaatat, joita valmistetaan niin betonista kuin luonnonkivestä. Näiden lisäksi kouruja voidaan rakentaa latomalla luonnonkivistä tai betonikivistä. Ladontaan voidaan käyttää nupu-, noppa- tai kenttäkiviä, jolloin ne tyypillisesti asennetaan maakosteaan betoniin, ja niiden saumat tiivistetään kivituhkalla, bitumilla tai betonilla. Kouruja on käsitelty tarkemmin osiossa pintavesikourut.
Tikkurilan Kirjastopuiston hulevesirakenteita. (Kuvat: FCG)
Kanavat ovat linjaukseltaan suoraviivaisia, usein betonista tai kivistä rakennettuja hulevesien johtamisreittejä. Niiden leveys ja syvyys voi vaihdella suuresti muutamasta kymmenestä sentistä jopa metreihin ja niiden reunat ovat joko hyvin jyrkkäluiskaisia tai pystysuoria. Kanavien vedenjohtokyky on hyvä vähäisestä karkeudesta sekä jyrkistä luiskista johtuvasta tehokkaasta poikkipinta-alasta johtuen. Niitä voidaan käyttää myös urbaaneilla alueilla pienestä tilantarpeesta ja rakennetusta ulkonäöstä johtuen. Kanavia käytetään lähinnä huleveden johtamiseen. Läpäisemättömästä pinnasta johtuen veden imeytymistä ei tapahdu, mutta hulevesiä voidaan kuitenkin viivyttää patorakenteiden avulla.
Vantaan kaupungin ohjeet ja periaatteet
- Vantaan kasvillisuuden käytön periaatteet. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2016.
- Vantaan katutila, mitoitus ja laatu. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2011.
- Vantaan kaupungin hulevesien hallinnan toimintamalli. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2014.
- Hulevesiohjelma. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2009.
- Rakennettavien alueiden hulevedet ja kattokasvillisuus. Vantaan kaupunki, 2014.
- Vantaan kaupunkitilaohje:
Lähteet ja lisätiedot
- Hulevesiopas. Kuntaliitto, 2012.
- InfraRYL 14330. Avo-ojat ja -uomat. Rakennustieto Oy.
- Kuivatuksen suunnitteluohjeet. Tiehallinto, 1993.
- Luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteet (Sy631). Suomen ympäristökeskus, 2003.
- Maankuivatuksen ja –kastelun suunnittelu. Suomen ympäristökeskus, 2007.
- Virtavesien kunnostuksen periaatteet (Sy737). Suomen ympäristökeskus, 2004.
