Salaojat, tarkastuskaivot, hulevesikaivot ja öljynerottimet liittyvät hulevesien hallintarakenteisiin ja niiden kunnossapitoon.
Kuvassa erityyppisiä reunatukilinjaan yhdistettyjä kitakaivoja (kuva Jupalco)
Salaojilla tarkoitetaan rakenteiden kuivatukseen käytettäviä rei’itettyjä putkia. Salaojaputken pienin koko on DN 100. Liikennealueilla ja sen vieressä käytetään salaojina kerrosrakenteisia PE- tai PP- putkia, jotka täyttävät standardin SFS-EN 9969 vaatimukset, tai muita yhtä pituusjäykkiä ja rengasjäykkyydeltään vähintään SN8-luokan PE- tai PP-salaojaputkia. Salaojien laskuputkina käytetään reiättömiä PE-muoviputkia, jotka ovat tiealueella vähintään lujuusluokkaa SN8 ja muilla alueilla lujuusluokkaa SN4.
Tarkastuskaivot ovat tyypillisesti umpikansilla varustettuja kaivoja, jotka palvelevat putkiston kunnossapitoa. Tarkastuskaivot sijoitetaan kaikkiin viemärilinjan pysty- ja vaakataitteisiin ja alusrakenteen oleellisiin muutoskohtiin. Myös osuuksille, joilla ei ole taitteita tai muita muutoskohtia tulee joka tapauksessa asentaa tarkastuskaivo vähintään 50–80 metrin välein kunnossapidon mahdollistamiseksi. Tarkastuskaivojen välillä viemäri rakennetaan suoraksi, mikä helpottaa putkien kunnon valvontaa ja ylläpitoa.
Hulevesikaivoilla tarkoitetaan kaivoja, joiden tehtävä on johtaa pintavalunta maan alle hulevesiviemäriverkkoon. Hulevesikaivot voivat olla tyypiltään ritiläkannellisia kaivoja tai reunakiveyksen yhteyteen sijoittuvia kitakaivoja. Esimerkiksi viherkaistoilla tai imeytys- ja suodatusrakenteissa voidaan käyttää myös kupukansia. Kupukannen avulla kansi voidaan nostaa maanpinnan yläpuolelle esimerkiksi imeytys- tai suodatusalueilla, joista on salaojakuivatus hulevesiviemäriin ja kaivo toimii ylivuotona Hulevesikaivot yhdistetään verkoston tarkastuskaivoihin yhdys- eli viiksijohdoilla. Hulevesikaivot sijoitetaan yleensä maaston tai kadun tasauksen alimpiin kohtiin.
Öljynerottimet ovat yleensä tehdasvalmisteisia hulevesiviemärijärjestelmään kytkettyjä säiliöitä, joiden läpi käsiteltävät hulevedet johdetaan öljyn erottamiseksi ennen johtamista hulevesiviemäriin tai ojaan. Öljynerottimiä käytetään tyypillisesti laajoilla pysäköintialueilla, huoltoasemilla tai muilla runsaasti liikennöidyillä alueilla, joilla hulevesien likaantuminen öljyillä on todennäköistä. Säiliössä vesi virtaa öljyä puoleensa vetävien koalisaattorien läpi, joiden pinnalle öljypisarat tarttuvat. Öljypisarat liittyvät toisiinsa, jolloin ne erottuvat vesifaasista ja nousevat säiliössä olevan veden pinnalle.
Normaaliolosuhteissa erotinjärjestelmän öljynerotuksen yhteydessä käytetään tyypillisesti ohivirtausjärjestelmää, jonka avulla järjestelmän kokoa voidaan pienentää. Ohivirtausjärjestelmän tarkoituksena on johtaa sateen aiheuttamat huippuvirtaamat erotinjärjestelmän ohi estäen erottimeen kertyneen öljyn ja kiintoaineen huuhtoutumisen hulevesiviemäriin Ympäristönsuojelun kannalta merkittävillä alueilla on usein tarpeen käyttää erotinjärjestelmää, joka käsittelee kaikki järjestelmän läpi kulkevat hulevedet. Öljynerottiminen yläpuoliset kaivot on suositeltavaa toteuttaa ilmansulkukaivoina, joissa putki purkaa kaivoon purkaa aina vesipinnan alle. Näin järjestelmään kasautunut öljy ei pääse kaasuntumaan koko putkistoon.
Vasemmalla kaaviokuva verkostosta ja oikealla öljynerottimen kaaviokuva. (lähde Kuntaliiton hulevesiopas)
Vantaan kaupungin ohjeet ja periaatteet
- Vantaan katutila, mitoitus ja laatu. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2011.
- Vantaan kaupungin hulevesien hallinnan toimintamalli. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2014.
- Hulevesiohjelma. Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskus, 2009.
- Rakennettavien alueiden hulevedet ja kattokasvillisuus. Vantaan kaupunki, 2014.
- Vantaan kaupunkitilaohje:
Lähteet ja lisätiedot
- Hulevesiopas. Kuntaliitto, 2012.
- InfraRYL kohta 14310 Salaojaputket, 14320 Salaojien tarkastuskaivot, 14330 Salaojien tarkastusputket. Rakennustieto Oy.
- InfraRYL kohta 31200.1.2. Tarkastus- ja hulevesikaivot sekä –putket. Rakennustieto Oy.
- Kuivatuksen suunnitteluohjeet. Tiehallinto, 1993.
- Maankuivatuksen ja –kastelun suunnittelu. Suomen ympäristökeskus, 2007.
