Metsät

Taina

Metsiä käytetään sekä ulkoilukäyttöön ja lähivirkistykseen että suojametsinä. Metsänhoidon tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuus sekä virkistys- ja ulkoilukäyttö.

Vantaan kaupungin omistamia metsiä hoidetaan Vantaan kaupungin metsänhoidon periaatteiden ja Vantaan metsäsuunnitelman 2017–2030 mukaisesti. Metsänhoidon periaatteita ollaan päivittämässä niiden perusteella tehdään uusi metsäsuunnitelma vuosiksi 2018–2027.

Metsät kuuluvat hoitoluokkaan C:

  • C1 Lähimetsä
  • C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä
  • C3 Suojametsä
  • C4 Talousmetsä
  • C5 Arvometsä

Korson Metsopuiston eteläosa on suureksi osaksi metsää, jossa tärkeänä elemnenttinä virtaa Rekolanoja. (kuvat: FCG)

Käyttö katualueilla

  • Katualueiden vierialueilla voi olla metsää. Metsän reunapuusto pidetään turvallisen kaukana kadun tai tien reunasta.

Käyttö viheralueilla ja virkistysalueilla

  • Lähivirkistysmetsiä ovat asutuksen lähiympäristössä olevat metsät sekä sellaiset metsät, joihin keskitetään liikuntaa, toimintaa ja tapahtumia.
  • Hyvällä käytäväverkostolla ja sen hoitotoimenpiteillä huolehditaan alueen kulutuskestävyydestä ja kasvillisuuden elinvoimaisuudesta. Lähivirkistysmetsiin rakennetaan hyvä ulkoilureitti- ja polkuverkosto, josta keskeisimmät reitit on valaistu. Reittien varsille pystytetään opastauluja harkitusti.
  • Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastuttamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä suositaan kukkivaa, marjovaa ja värikästä kulttuurilajistoa.
  • Retkeily- ja ulkoilumetsät ovat puulajisuhteeltaan ja ikärakenteeltaan mahdollisimman luonnonmukaisia.
  • Luonnon monimuotoisuutta huomioidaan mm. lahopuun määrän lisäämisellä metsissä ja suosimalla metsissä luontaista ja monilajista puustoa.
  • Rakennettujen ulkoilureittien ja latujen varret hoidetaan siten, että niillä on turvallista liikkua. Vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan tarvittaessa esim. rakennusten läheltä ja ulkoilureittien varsilta.

Mitoitus

  • Retkeily- ja ulkoilumetsät sijaitsevat kauempana asutuksesta kuin lähivirkistysmetsät.
  • Metsiköt ovat pienialaisia säilytettyjä tai istutettuja metsäalueita. Hoidon tavoitteena on luonnonmukaisen, vaihtelevan ja elinvoimaisen metsikön kehittyminen.

Visuaaliset laatuvaatimukset:

  • Maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävät metsäalueet ja metsänreunat säilytetään mahdollisuuksien mukaan.
  • Maisemallisesti tai kyläkuvallisesti arvokkailla alueilla metsiä käsitellään siten, että maiseman historia otetaan huomioon.
  • Uudet metsänreunat suunnitellaan alueita tai reittejä rajaaviksi maisemallisiksi reunoiksi, niiden sijainti, hoito ja käyttö huomioon ottaen.
  • Tiheitä metsiä harvennetaan, jotta metsä säilyy hyväkuntoisena ja kestävänä. Esimerkiksi ulkoilureittien varsilta voidaan avata näkymiä tiheää puustoa ja alikasvosta harventamalla.
  • Metsien visuaalinen- ja melunsuojavaikutus otetaan huomioon.
  • Kaukomaiseman hoito perustuu maisemarakenteeseen, jota korostetaan puulajivalinnoilla, selännemetsien silhuetin säilymisellä ja reunavyöhykkeiden vaalimisella.
  • Maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua.
  • Metsämaiseman yksityiskohtia, kuten suuria kiviä, kalliorinteitä, kauniita puuryhmiä, kulttuurihistoriasta kertovia entisen asutuksen merkkejä yms. tuodaan esille tekemällä niille tilaa ympäröivän kasvillisuuden hoitotoimenpitein.

Tekniset laatuvaatimukset:

  • Kaikessa metsänhoidon suunnittelussa tavoitteena on vaalia metsien elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta.
  • Monimuotoisuuden vaalimisessa noudatetaan: Metsälait, luonnonsuojelulaki ja Suomen metsäsertifioinnin kriteerit.

Ohjeita metsien luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi:

  • Säästetään vanhat metsät, reunavyöhykkeet, purot, pienkosteikot ja monimuotoisuutta lisäävät kohteet sekä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisten tai paikallisesti harvinaisten eliöiden elinympäristöt sisältäen pienilmastoa säilyttävät suojavyöhykkeet.
  • Metsäluonnon monimuotoisuudelle keskeisen tärkeää lahopuun määrää pyritään lisäämään hallitusti. Vanhoja puuyksilöitä, pökkelöitä, muita lahopuita, kolopuita ja maapuita sekä yksittäisiä tuulenkaatopuita säästetään.
  • Suositaan luontaista ja monilajista puustoa. Metsänhoidossa varaudutaan myös ilmastonmuutokseen esimerkiksi suosimalla puulajeja, joiden tiedetään kestävän ilmaston lämpenemistä sekä voimakkaiden tuulien lisääntymistä.
  • Metsien uudistamisessa käytetään luontaista uudistamista aina kun se on mahdollista.
  • Uudistusaloilla säästetään myrskynkestäviä, aiemman puusukupolven yksilöjä, jaloja lehtipuita, kookkaita haapoja ja raitoja, joilla on edellytykset kehittyä järeiksi vanhoiksi puiksi. Säästöpuita jätetään erityisesti biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen.
  • Vesistöjen suojelemiseksi jätetään metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä riittävät suojavyöhykkeet.
  • Hoidolla voidaan myös palauttaa pienkohteita, esimerkiksi pieniä ojitettuja suolaikkuja, lähemmäs luonnontilaa sekä kehittää viljelystä poistuneita peltoja kulttuurilehdoiksi.
  • Maapuita voidaan saada aikaan jättämällä vaarallisina kaadetut rungot korjaamatta.
  • Suojelualueilla ja uhanalaisten lajien elinpaikoilla toimitaan erityistä varovaisuutta noudattaen. Luonnon erityiskohteet merkitään metsäsuunnitelmaan ja Vantaan karttapalveluun.

Vantaan kaupungin ohjeet ja periaatteet


Lähteet ja lisätiedot

  • InfraRYL 23320 Metsitykset. Rakennustieto Oy.
  • Taajamametsät – suunnittelu ja hoito. Hamberg, L., Löfström, I. & Häkkinen, I. (toim.). Metsäkustannus Oy, 2012.
  • Viheralueiden hoitoluokitus, Viherympäristöliiton julkaisu 16.
  • Taajamametsien hoitoluokitus.  Taajamametsätyöryhmä 2002.
  • Viheralueiden hoito, VHT’14. Hoidon laatuvaatimukset. Viherympäristöliiton julkaisu 55.
  • Viherrakentamisen yleinen työselostus VRT’17. Viherympäristöliiton julkaisu 57.
  • Helsingin kaupunkikasviopas. Helsingin kasvisuunnittelun työkalupakki. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2010:12.
Print Friendly, PDF & Email