Vantaan katujen historiallisia päällysteitä ovat mukulakivet, nupukivet ja noppakivet. Makadamia käytettiin mm. tykkiteiden päällysteenä. Maantiet olivat sorapäällysteisiä. Vantaalla on useita historiallisia teitä, jotka ovat maakunnallisia yhteyksiä eli valtateitä, kylien välisiä paikallisteitä sekä kylien sisäisiä teitä ja polkuja. Historiallisten teiden nimistöä ovat tie, polku, solatie, kyläraitti. Rakenteina ja rakennuksina niihin liittyvät sillat, tierakenteet, merkkipaalut, kilometripylväät, etappipylväät, krouvit, lauttapaikat ja kahlaamot.
Puistokäytävillä käytettiin erilaisia hiekkapäällysteitä, joiden raekoot ja rakennekerrokset tulee selvittää peruskorjauksen yhteydessä. Kiveyksien osalta vanhat kivilajit, koot ja pintakäsittelytavat tulee toteuttaa alkuperäisen mallin mukaisesti.
Vanhat pintamateriaalit ja ladonnat ovat tärkeitä arvoympäristöjen ilmeen kannalta. Ne ovat osa kokonaisuutta ja kertovat kaupunkiympäristön historiallisista vaiheista. Vantaa on nuori kaupunki ja historiallisia kerrostumia on vähän. Historiallisten kohteiden, katutilojen ja puistojen peruskorjaaminen vaatii erikoisosaamista, ja vanhojen materiaalien ja työtapojen tunteminen on edellytys onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.
Vasemmalla Itäpellontie Vantaalla, eli Suuren Rantatien vanha linjaus (Kuva: Vantaan kaupunginmuseo/Riikka Väisänen). Oikealla Vantaan Länsimäessä sijaitseva tykkitie, historiallisen ajan muinaisjäännös ja ensimmäisen maailmansodan aikainen tukikohta (Tukikohta 2, tie) (Kuva: Riina Koivisto).
Laatuvaatimukset
Kivien tai kivimateriaalin tulee vastata alkuperäistä kivimateriaalia väriltään, kooltaan ja käsittelytavaltaan. Kiveysten paikkaukset ja laajennusalueet tehdään vanhoilla, pinnaltaan pyöreiksi kuluneilla kivillä, mikäli niitä on saatavilla. Uusia kiviä käytettäessä uusi pinnoite ei saa erottua vanhasta, joten kiviaineksen tulee olla kotimaista. Mikäli vanhoja ja uusia kiviä käytetään sekaisin kohteessa, kivet sekoitetaan niin, että mahdollinen väri- ja pintakäsittelytapa ei tule esiin. Noppa- ja nupukivien tulee olla pinnaltaan poltettuja. Kaduilla olevat kunnallistekniikkaan liittyvät detaljit kuten vesikourut säilytetään. Tasaus tehdään mahdollisuuksien mukaan alkuperäisen mallin mukaisesti.
Historialliset puistokäytävät kunnostetaan vanhoja, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Kiviaineksen raekoon ja värin tulee vastata alkuperäistä.
MUKULAKIVET
Vanhin kadun päällyste on kenttä- eli mukulakiveys. Päällystetyistä kaduista suurin osa oli mukulakiveä 1700-luvun lopulta 1890-luvun alkuun. Pyöreitä mukulakiviä käytettiin katujen keskiosassa, jossa liikuttiin hevosajoneuvoin. Ajoradan mukulakivipinnan rajauksessa ei käytetty reunakiveä, vaan jalkakäytävän reunasta muotoiltiin mukulakivetty luiska ja katuoja.
Kivikoko: Mukulakivien koko vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Vanhimmissa ruotsalaisaikaisissa kiveyksissä kivet ovat läpimitaltaan 20—25 cm. Myöhemmät venäläisaikaiset kiveykset on tehty siten, että pyöräurien kohdalla ja tien reunoilla on suuremmat ja keskikohdalla pienemmät kivet. Kivien läpimitta on noin 10—15 cm. Jalkakäytävien kivien läpimitta on 5—8 cm, joskin myöhemmissä korjauksissa kivien kokoa on suurennettu.
Asennus: Perinteisesti mukulakivet on asennettu asennushiekan varaan. Nykyisin käytetään myös kivituhkaa, minkä lisäksi kivet voidaan asentaa maakosteaan betoniin. Kivituhkan sekaan voidaan sekoittaa hieman sementtiä, jolloin saumat kovettuvat ja kunnossapito on helpompaa. Kivet asennetaan yksitellen pystyyn. Kivet ladotaan toisiinsa kiinni siten, että puolet kiven paksuudesta tulee alustamassan sisään.
Saumaus: Saumaus tehdään saumaushiekalla tai maakostealla betonimassalla.
MAKADAMI
Makadamilla päällystettyjä teitä on käytetty erityisesti Suomenlinnassa (Viapori) ja tykkiteillä. Tykkiteiden makadamipäällysteestä on erillinen kortti. Makadami on sepellysrakenteinen päällyste, jonka muodostaa tielle levitetty ja jyrätty, sidemaalla tiivistetty sepelikerros. Makadamin kiviaines on harmaata gneissiä. Helsingin kaupunkiympäristö ja Suomenlinnan hoitokunta ovat sopineet rakennekerrokset osalle Suomenlinnan makadamiteistä:
- Kantokerros: murske 32—64 mm, n. 15 cm
- 1. kiilakerros: murske 12—25 mm
- 2. kiilakerros: murske 6—12 mm
- Pintakerros: kivituhka 0—8 mm.
Paikkaukset: Vanhat venäläisaikaiset makadamitiet paikataan alkuperäisen menetelmän mukaisesti. Tällöin edellytetään, että vanhan päällysteen kiviaines tutkitaan ja sen perusteella määritellään uudet materiaalit.
TYKKITIET
Tykkitiet ovat ensimmäisen maailmansodan aikaisia yhdysteitä. Suurimmat tiet olivat yli 5 m leveitä, pengerrettyjä ja niiden pinta on peitetty mukulakivillä tai makadamilla eli murskatulla kivellä. Hoitoon liittyvissä kysymyksissä yhteistyökumppani on Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelun osasto.
Kiviaines ja raekoot:
Sidemaasepellykseen käytettävän kiviaineksen tulee olla mahdollisimman kovaa ja sitkeää, iskuja ja kulutusta hyvin kestävää kivilajia kuten hienorakeista graniittia, dioriittia tai basalttia, ja siitä murskatun sepelin mahdollisimman kuutiomaista ja teräväsärmäistä. Sepeli lajitellaan sopivimmin kolmeen rakeisuuteen: 7—13, 15—30 ja 35—60 mm.
Sidemaana käytetään savisoraa, moreenimaata, kivijauhetta tai soraa.
Asennustapa:
- Hyvin tasatulle ja jyrätylle kantokerrokselle levitetään ensin 68 mm paksuinen kerros 35—60 mm sepeliä, joka kastellaan hyvin ja jyrätään.
- Sen päälle levitetään ohut kerros 15—30 mm:n pilstettä, joka myös kastellaan ja jyrätään, niin että se puristuu karkeamman sepelikerroksen rakoihin.
- Pinta tiivistetään 7—13 mm:n rakeisella pilsteellä, joka runsaasti kastellen jyrätään sepellyksen pintarakoihin. Tämän pintaan levitetään kivituhka tai savi, joka imeytetään runsaalla vedellä sepelin rakoihin.
Makadamiteiden rakentamisessa on huolehdittava erityisesti voimakkaan kuperan poikkileikkauksen tekemisestä, jotta sadevesi ajautuu nopeasti reunaojiin. Reunat tehdään mukulakivistä.
Kunnossapito:
Makadamipäällyste ei sovellu nykyaikaiselle kuljetuskalustolle, varsinkaan raskaalle liikenteelle. Makadamia ei voi hoitaa koneellisesti. Pienet kuopat ja rikkoutumat kuin suuremmatkin epätasaisuudet on korjattava paikkaamalla sepelillä ja sidemaalla, jolloin on seurattava päällysteen alkuperäistä rakennetta. Paikatut kohdat tulee tiivistää mahdollisimman hyvin junttaamalla tai jyräämällä. Paikkaukset puristuvat kokoon vielä myöhemmin ja siten ne tehtävä on tehtävä hieman ympäröivää tienpintaa korkeammiksi.
Tienvarren vanha kilometripylväs (Kuva: Andreas Koivisto) on yksi kahdeksasta säilyneestä. Oikealla Tikkurilan vanhan aseman ja junakiskojen välinen alue, joka on ollut alunperin päällystetty nupukivillä. Nyt aseman ympäristö on päällystetty nupukiveyksellä ja rakennuksen vierusta seulanpääkivillä (Kuva: Vantaan kaupunginmuseo/Anne Silanto).
HISTORIALLISTEN TEIDEN RAKENTEET
Kilometripylväät
Vantaan kaupunginmuseolla on tiedossa Vantaalta kymmenen kilometripylvästä.
Lähtökohtana teiden ja katujen suunnitelmissa tulee pitää sitä, että kilometripylväät pysyvät paikoillaan, jotta ne säilyttävät historiallisen kontekstinsa. Mikäli pylvästä joudutaan välttämättä siirtämään esim. jalkakäytävän tieltä, tulee sen paikka dokumentoida ja huolehtia kiven säilymisestä tallessa kadunrakentamistöiden aikana. Rakennustöiden valmistuttua kilometripylvään uusi sijainti tulee olla mahdollisimman lähellä alkuperäistä paikkaa, vaikka tien muutostöiden takia etäisyys esim. tien reunasta muuttuu. (Vantaan kaupunginmuseo/Anne Silanto).
Vantaan kaupungin ohjeet ja periaatteet
- Vantaan katutila, mitoitus ja laatu. Vantaan kaupunki, Kuntatekniikan keskus, 2011.
- Viheralueiden puisto- ja rakentamissuunnitelmien laatiminen Vantaalla. Vantaan kaupungin viheralueyksikkö, 16.3.2018.
- Vantaan kaupunginmuseo/Anne Silanto 1.6.2017.
- Vantaan kaupunkitilaohje:
Lähteet ja lisätiedot:
- Museovirasto. Historialliset tiet. Ohje 2017.25.10.2017.
- Suhonen, V.-P. 2007. Vantaan keskiaikaisten teiden inventointi vuonna 2007. Tutkimusraportti, Museovirasto.
- Sorateiden kunnossapito. Liikenneviraston ohjeita 2014/1.
Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut:
- Kartanopuistojen kunnostuksen työtapoja Helsingissä 2012:5
- Katu- ja puisto-osaston hallinnassa olevien arvoympäristöjen määrittely ja toimintaohjeet 2008:8
- Helsingin yleiskaava: Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2014:32
- Helander, Henttonen, Simons, Ahlqvist. Suomenlinnan maisema, kunnostussuunnitelma. Suomenlinnan hoitokunnan julkaisu 1987.
- Nevalainen, P. 2016. Selvitys Suomenlinnan Makadam-pinnoitteesta.
- Laine, S. 1996a. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä.
- Laine, S. 1996b. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä, hoito‐ohje.
